Kirja-analyysi

                                                                                                                   Laura Penttilä 9a

Kirja-analyysi Antti Tuurin romaanista Ikitie

Antti Tuuri kirjoitti Ikitien vuonna 2011. Kirja on realistinen ja kertoo historiallisista tapahtumista. Kirja kertoo tositapahtumista Antti Ketolan näkökulmasta. Kirja kertoo Suomen sisällissodan jälkeen tapahtuneista kommunistien kuljetuksista Venäjälle ja heidän elinoloistaan. Kirja kuvaa 10 vuoden tapahtumia kommunistisen ajan Venäjällä Petroskoin alueella ja Suomessa ennen toista maailmansotaa.

Antti Ketola, Venäjällä Antti Kari oli kotoisin Kauhavalta. Siellä hänellä oli perhe ja maatila. Lapuan liike haki Ketolan muilutukseen, sillä heidän mielestään Ketola oli punaisten puolella sisällissodassa. Ketola oli ollut vain valkoisten puolella kuskaamassa ruumiita, koska ei halunnut tappaa ketään aseella periaatteensa vuoksi. Ketola on rohkea ja hyvä suustaan, jonka huomasi siitä, miten hän puhui vastustajilleen, vaikka häntä olisi aseella uhattu. Hänen puheliaisuutensa ja fiksuus lopulta pelastivat hänet kuolemalta hiekkakuoppaan.

Siirtolaisten muodostamassa kolhoosissa hänen luonteestaan tuli esille sosiaalisuus, vaatimattomuus ja ahkeruus. Siellä hän teki töitä, vaikka keuhkokuumeessa jotta saisi vuokran maksettua. Ketola tyytyi asumaan erittäin huonoissa oloissa ja tutustui uusiin ihmisiin nopeasti. Kun Ketola saapui Venäjälle hän oli eritääin toiveikas, että hän pääsisi pian takaisin Suomeen. Vuosin vierähtäessä, hän luopui toivosta ja alkoi rakentaa elämää alusta kolhoosissa.

Ketolan isoin vastustaja Kallonen oli iso päättäjä Venäjällä ja erittäin kommunistinen. Aluksi hän pelasti Ketolan Karjalan metsistä, mutta alkoi sen jälkeen syyttää Ketolaa agentiksi ja piti häntä tiukasti silmänsä alla. Kallonen on tärkeä henkilö kirjan tapahtumien kannalta, sillä hän aiheutti kirjan tapot ja muut kamaluudet. Venäjällä Ketolan paras ystävä oli Strang. He olivat tunteneet jo Yhdysvalloissa, joista suurin osa siirtolaisista tuli. Strang oli myös korkeissa tehtävissä Venäjällä, mutta edusti eri puolta Kallosen kanssa. Strang auttoi Ketolaa parhaimpansa mukaan ja kertoi hänelle tapahtumista, jotka tulisivat koskettamaan kolhoosia. Ketolaan käskettiin etsimään Venäjällä uusi vaimo, johon Ketola oli vastaan, sillä uskoi pääsevänsä takaisin vanhan perheensä luo. Pari vuotta Venäjällä oleskeltuaan Ketola rakastui Irinaan, jonka kanssa sai yhden poika lapsen. Irinalla oli vanhasta liitostaan tyttö nimeltään Mary. Irina oli mustasukkainen, mutta rakastavainen Ketolaa kohtaan.

Kirja alkaa, kun Lapuan liikkeen kuljettavat saapuvat hakemaan Ketolaa muilutukseen. He matkaavat Kauhavalta Venäjän rajalle, kunnes saivat viestin¨ettei Venäjälle saa heittää enään suomalaisia. Kuljettajien oli tämän jälkeen tarkoitus ampua Ketola, mutta hän pääsi juoksemaan karkuun Venäjän rajan yli. Ketola päätyi Petroskoin sairaalaan, jossa häntä hoidettiin. Kallonen lähetti Ketolan kuolintodistuksen Suomeen, sillä halusi pitää Ketolan Venäjällä ja antoi hänelle uuden henkilöllisyyden ja passin. Ketola eleli Petroskoissa ja kävi töissä, kunnes Kallonen halusi ahdistaa hänen elinolojaan lisää ja määräsi hänet kolhoosille asumaan. Ketola muutti Hopea nimiseen kolhoosiin, matkan päähän Petroskoista. Kirjassa aika kului eteenpäin ja elämää Hopeassa kuvattiin yksityiskohtaisesti. Kallonen kävi aina vierailulla Ketolan luona ja vaati Ketolaa paljastamaan olemattomia rikoksia. Ketola sai Irinan kanssa lapsen. Lapsen syntymän jälkeisistä vuosista kerrottiin vähän ja monien kuukausien tapahtumista ei kerrottu. Kun kolhoosiin saapui uutiset siirtolaisten tappamisesta ja kolhoosien lopettamisesta, tapahtumia alettiin taas kuvailla tarkasti. Kolhoosissa elettiin pelossa, kunnes sotilaat saapuivat hakemaan heitä haastateltaviksi rikoksista. Heitä kidutettiin, kunnes saivat tunnustukset olemattomista rikoksista. Kolhoosilaiset vietiin hiekkakuopalle tapettavaksi. Kun Ketola oli Irinan ja hänen ystävättärensä kanssa hiekkakuopan reunalla, Kallonen veti Ketolan pois, koska oli luvannut Ketolalle "pahempaa kuin kuoleman". Ketola joutui katsomaan tuttaviensa teloituksen. Kallonen vei hänet pariksi vuodeksi tilan sikalaan töihin. Siellä Ketola suunniteli pakomatkansa takaisin Suomeen. Hän pääsi Suomeen ilman suurempia vaikeuksia. Kirjan lopussa hän tapasi vaimonsa pitkän ajan jälkeen.

Suurin osa tapahtumista sijoittuvat Petroskoihin ja sen lähialueelle. Miljöötä on kuvattu kirjassa tarkasti ja todenmukaisesti. Miljöön kuvailut ovat tärkeä osa tapahtumia ja kirjan kulkua. Ilman tarkkaa kuvailua, kirjan tapahtumiin ei olisi päässyt niin lähelle. Kirjassa kuvataan pitkää ajanjaksoa, noin kymmentä vuotta. Ketolan Venäjän elämän keskellä olevasta ajasta on kerrottu vähän ja pitkien aikajaksojen yli hypittiin.

Kirjan kieli oli kirjoitettu selkeällä yleiskielellä, vaikka monet henkilöt olivat kotoisin alueilta, jossa puhutaan murteita, kirjassa kukaan ei puhunut murteella. Henkilökuvauksia oli kirjassa vähän.

Puoli seitsemän haastattelussa Tuuri oli kertonut, että Ketolalla oli esikuva Nestori Saarimäki. Hän oli haastatellut Nestorin poikaa, joka oli kertonut mitä isälleen oli tapahtunut. Vaikka osa kirjan tapahtumista oli Tuurin keksintöjä, on käsittämätöntä ajatella, että joku on oikeasti käynyt kirjan tapahtumat läpi. Pistää miettimään, voiko tuollaisista kamaluuksista oikeasti selvitä.