Antti Tuurin romaanin kirja analyysi
Ida Heimo 9a
Kirja analyysi Antti Tuurin romaanista Tangopojat
Antti Tuurin Tangopojat ilmestyi vuonna 2019. Kirjan tyylisuunta on realismi, joka kyseisessä teoksessa käsittelee 1960-luvun muuttoaaltoa Suomesta Ruotsin parempien elinolojen toiveessa. Kirjan tapahtumat kerrotaan Saulin näkökulmasta ja kirjan kertoja on minäkertoja koko kirjan ajan.
Kirjan päähenkilö Sauli on kotoisin Kauhavalta, kuten moni muukin Tuurin hahmoista. Sauli on vasta 22 vuotias nuori mies. Ollessaan Suomessa Sauli asui maatilalla, jolla koko hänen sukunsa asui. Sauli tienasi huonosti soittaessaan Hurma nimisessä orkesterissa.
Lisätienestejä hän yritti saada satunnaisilla rekka ajoilla, mutta ei niilläkään itseään juuri elättänyt. Saulin elämän rakkaus lähti Suomesta Ruotsiin ja Saulin kuullessa Ruotsin puolella vapaina olevista Volvon tehtaan työpaikoista hän päätti lähteä rakkautensa perään.
Luonteeltaan Sauli on sinnikäs ja periksiantamaton, joka ilmenee Saulista hyvin koko kirjan ajan hänen jahdatessa rakkauttaan.
Sauli liittyi Ruotsissa suomi-seuran ylläpitämään tanssiorkesteriin nimeltä Tangopojat, jossa hän soitti haitaria. Sauli on pidetty henkilö, eikä kukaan halunnut haastaa hänen kanssaan riitaa. Saulin soittaessa Tangopoikien mukana ympäri Ruotsin maata hän koitti samalla selvittää entisen naisystävänsä sijaintia. Rohkeana ihmisenä Sauli uskaltautuu kysymään usein apua tuntemattomiltakin ihmisiltä.
Lukija huomaa kirjan aikana Sauli kasvavan aikuiseksi hänen omien sanojensa ja tekemisten myötä sekä muiden ajatusten kautta.
Kirjan tärkein sivuhenkilö on ehdottomasti Saulin elämän rakkaus Elina, joka karkasi Ruotsiin uuden orkesterin mukana. Elinaa etsittiin koko kirjan ajan, ja se oli Saulin oikea syy tulla Ruotsiin. Elinalle Ruotsiin muutto osoittautui aluksi vääräksi valinnaksi mutta Saulin löydettyä Elina oli hänen asiansa kääntynyt parempaan suuntaan.
Saulin paras ystävä, orkesterikaveri ja työkaveri Harju kulki Saulin ja Tangopoikien mukana, sillä Harju soitti orkesterissa trumpettia. Luonteeltaan Harju on äkkipikainen ja tulinen, mutta myös rehti ja ystävällinen. Harjulla oli tapana usein suurennella asioita, eikä hän osannut olla aina hiljaa, vaikka olisi pitänyt.
Elinan entinen miesystävä ja orkesterin johtaja Gustafsonista muodostui kirjan aikana Saulin ja Elinan pahin vastustaja. Gustafson oli Elinan tavatessaan vaikuttanut mukavalta ihmiseltä, mutta hänestä paljastui huonot puolet vasta kun Elina ja hän asuivat yhdessä. Gustafson pahoinpiteli Elinaa ja kun Elina pisti vastaan useita kertoja, menetti Gustafson kiinnostuksen Elinaan ja alkoi parittaa Elinaa hänen kielloistansa ja pyynnöistä huolimatta heidän orkesterissansa soittavalle Jugoslavialaiselle miehelle.
Saulille oli tarjolla töitä kahdessa eri orkesterissa, joista toinen oli Hurma ja sen johtajana toimi Kamppilla. Kamppilan vahvin luonteenpiirre on ehdottomasti sinnikkyys, sillä hän koitti jatkuvasti saada Suomessa hajonnutta Hurmaa uudestaan kasaan.
Orkesteri jonka Sauli valitsi oli Tangopojat. Tangopoikien johtaja Laitinen on rehti ja luotettava ystävä. Hänestä ei ollut minkäänlaista harmia missään kohtaa kirjaa.
Kirja alkaa tilanteesta, jossa Saulin naisystävä Elina jättää heidän yhteisen orkesterin Hurman ja lähtee Ruotsin puolelle uuden miesystävän kanssa. Saulille selviää, että Elina asuu jossain Tukholman pohjoispuolella. Samaan aikaa Sauli kuulee myös Volvon hakevan tehdastyöntekijöitä Ruotsin Skövdessä. Sauli haluaa erittäin kovasti löytää Elinan ja saada itselleen kunnolla rahaa, joten hän muuttaa Ruotsiin ystävänsä Harjun kanssa. Ruotsissa Saulin arki kuluu töitä tehdessä ja viikonloput nukkuessa. Viikonloppu tekemisiin tulee kuitenkin muutos sillä Sauli tapasi Laitila nimisen miehen junassa ollessaan matkalla Skövdeen. Laitila tarjosi Saulille hanuristin paikkaa hänen perustamastaan orkesterista Tangopojista.
Saulin matkatessa ympäri Ruotsia hänelle selvisi lopulta, että Elina asuisi uuden miehensä kanssa Ludvikan kunnassa.
Saulin saapuessa Elinan luo Saulin ikäväkseen oven tulikin avaamaan mies, nimeltä Gustafson. Gustafson kertoi olevansa Elinan entinen mies, jonka Elina oli jättänyt hänen ollessaan töissä. Elina oli kuulemma lähtenyt jonkun toisen miehen mukana Sundbybergiin. Kyseinen mies paljastui entisen Hurman johtaja Kamppilaksi. Saulin saapuessa Kamppilan luo Sundbybergiin otti Elina hänet takaisin ja kirja päättyi onnellisesti Saulin ollessa kotona veljensä ylioppilasjuhlissa kertomasta lapsensa kastejuhlista. Kirjan juoni on hyvä ja etenee kronologisesti eikä kirjassa ole yhtään takaumia.
Kirja sijoittuu 1960-luvulle, jonka huomaa suomalaisten suuresta määrästä Ruotsissa. Tällöin käynnissä oli suuri muuttoaalto Ruotsiin. Tapahtumapaikat ovat Tukholman ympäryskunnat, joissa Tangopojat esiintyvät. Kirjan miljöötä on kuvattu jokseenkin vähän. Taloja ja muuta kaupunkia ei ole juuri kuvailtu. Ainoastaan ruotsin maaseudun kauneutta ja suomalaisille tuntemattomia puita kuvailtiin useaan otteeseen. "Talojen puutarhoissa kukkivat kirsikkapuut ja omenapuut, ja metsätaipaleilla suuret kukassa olevat puut olivat niin kuin valkoista vaahtoa kukkuloiden rinteillä." Vaikka kirjassa ei kuvailtu miljöötä kovinkaan tarkasti se ei haitannut sillä juoni oli hyvä eikä sen kannalta ollut niin oleellista millainen miljöö on.
Kirjan kirjoitus tyyli oli asiallinen eikä siinnä ollut mitään ihmeellistä. Kirja oli kirjoitettu yleiskielellä eikä kirjassa ollut mitään murteita. Se johtuu kuitenkin siitä, ettei kirjassa ollut yhtään dialogeja. Dialogien puute häiritsi aluksi, mutta kirjaa lukiessa se unohtui kokonaan. Ainoa hieman outo tapa mikä kylläkin liittyy juuri aikakuteensa oli ihmisten puhuttelu. Naisia kutsuttiin aina etunimellä ja miehiä sukunimellä. Kirja oli todella hyvä ja kuvasi hyvin aikakauden tapahtumia. Kirja sai minut pohtimaan, millaista 1960-luvulla Ruotsiin muuttaneiden arki oli ollut ja kuinka he olivat Ruotsissa pärjänneet.
Saulin paras ystävä, orkesterikaveri ja työkaveri Harju kulki Saulin ja Tangopoikien mukana, sillä Harju soitti orkesterissa trumpettia. Luonteeltaan Harju on äkkipikainen ja tulinen, mutta myös rehti ja ystävällinen. Harjulla oli tapana usein suurennella asioita, eikä hän osannut olla aina hiljaa, vaikka olisi pitänyt.
Elinan entinen miesystävä ja orkesterin johtaja Gustafsonista muodostui kirjan aikana Saulin ja Elinan pahin vastustaja. Gustafson oli Elinan tavatessaan vaikuttanut mukavalta ihmiseltä, mutta hänestä paljastui huonot puolet vasta kun Elina ja hän asuivat yhdessä. Gustafson pahoinpiteli Elinaa ja kun Elina pisti vastaan useita kertoja, menetti Gustafson kiinnostuksen Elinaan ja alkoi parittaa Elinaa hänen kielloistansa ja pyynnöistä huolimatta heidän orkesterissansa soittavalle Jugoslavialaiselle miehelle.
Saulille oli tarjolla töitä kahdessa eri orkesterissa, joista toinen oli Hurma ja sen johtajana toimi Kamppilla. Kamppilan vahvin luonteenpiirre on ehdottomasti sinnikkyys, sillä hän koitti jatkuvasti saada Suomessa hajonnutta Hurmaa uudestaan kasaan.
Orkesteri jonka Sauli valitsi oli Tangopojat. Tangopoikien johtaja Laitinen on rehti ja luotettava ystävä. Hänestä ei ollut minkäänlaista harmia missään kohtaa kirjaa.
Kirja alkaa tilanteesta, jossa Saulin naisystävä Elina jättää heidän yhteisen orkesterin Hurman ja lähtee Ruotsin puolelle uuden miesystävän kanssa. Saulille selviää, että Elina asuu jossain Tukholman pohjoispuolella. Samaan aikaa Sauli kuulee myös Volvon hakevan tehdastyöntekijöitä Ruotsin Skövdessä. Sauli haluaa erittäin kovasti löytää Elinan ja saada itselleen kunnolla rahaa, joten hän muuttaa Ruotsiin ystävänsä Harjun kanssa. Ruotsissa Saulin arki kuluu töitä tehdessä ja viikonloput nukkuessa. Viikonloppu tekemisiin tulee kuitenkin muutos sillä Sauli tapasi Laitila nimisen miehen junassa ollessaan matkalla Skövdeen. Laitila tarjosi Saulille hanuristin paikkaa hänen perustamastaan orkesterista Tangopojista.
Saulin matkatessa ympäri Ruotsia hänelle selvisi lopulta, että Elina asuisi uuden miehensä kanssa Ludvikan kunnassa.
Saulin saapuessa Elinan luo Saulin ikäväkseen oven tulikin avaamaan mies, nimeltä Gustafson. Gustafson kertoi olevansa Elinan entinen mies, jonka Elina oli jättänyt hänen ollessaan töissä. Elina oli kuulemma lähtenyt jonkun toisen miehen mukana Sundbybergiin. Kyseinen mies paljastui entisen Hurman johtaja Kamppilaksi. Saulin saapuessa Kamppilan luo Sundbybergiin otti Elina hänet takaisin ja kirja päättyi onnellisesti Saulin ollessa kotona veljensä ylioppilasjuhlissa kertomasta lapsensa kastejuhlista. Kirjan juoni on hyvä ja etenee kronologisesti eikä kirjassa ole yhtään takaumia.
Kirja sijoittuu 1960-luvulle, jonka huomaa suomalaisten suuresta määrästä Ruotsissa. Tällöin käynnissä oli suuri muuttoaalto Ruotsiin. Tapahtumapaikat ovat Tukholman ympäryskunnat, joissa Tangopojat esiintyvät. Kirjan miljöötä on kuvattu jokseenkin vähän. Taloja ja muuta kaupunkia ei ole juuri kuvailtu. Ainoastaan ruotsin maaseudun kauneutta ja suomalaisille tuntemattomia puita kuvailtiin useaan otteeseen. "Talojen puutarhoissa kukkivat kirsikkapuut ja omenapuut, ja metsätaipaleilla suuret kukassa olevat puut olivat niin kuin valkoista vaahtoa kukkuloiden rinteillä." Vaikka kirjassa ei kuvailtu miljöötä kovinkaan tarkasti se ei haitannut sillä juoni oli hyvä eikä sen kannalta ollut niin oleellista millainen miljöö on.
Kirjan kirjoitus tyyli oli asiallinen eikä siinnä ollut mitään ihmeellistä. Kirja oli kirjoitettu yleiskielellä eikä kirjassa ollut mitään murteita. Se johtuu kuitenkin siitä, ettei kirjassa ollut yhtään dialogeja. Dialogien puute häiritsi aluksi, mutta kirjaa lukiessa se unohtui kokonaan. Ainoa hieman outo tapa mikä kylläkin liittyy juuri aikakuteensa oli ihmisten puhuttelu. Naisia kutsuttiin aina etunimellä ja miehiä sukunimellä. Kirja oli todella hyvä ja kuvasi hyvin aikakauden tapahtumia. Kirja sai minut pohtimaan, millaista 1960-luvulla Ruotsiin muuttaneiden arki oli ollut ja kuinka he olivat Ruotsissa pärjänneet.
Olet tehnyt perusteellisen ja pitkän analyysin ohjeiden mukaan. Teet aika tarkkojakin havaintoja, joista voisi edelleen tehdä johtopäätöksiä - esimerkiksi miksi kirsikkapuita ja omenapuita kuvaillaan kun muuta ympäristöä ei juurikaan kuvailla? Tällaisista poikkemista käytetään kirjallisuudessa termiä "kohosteisuus", ja juuri kohosteisissa kohdissa saattaa löytyä avain taideteoksen tulkintaan.
VastaaPoistaOlisi hyvä, jos ehtisimme käydä läpi joitakin kieliasioita kirjoittamisessasi. Näitä ovat esimerkiksi aikamuotojen käyttö (milloin preesens ja perfekti, milloin imperfekti ja pluskvamperfekti) sekä joidenkin yksittäisten sanojen oikeinkirjoitus.
Kiitettävää työtä!